Lenkkeilyä

En juurikaan ole kertoillut vielä konkreettisesti elämästäni mitä päivien aikana lopulta teen. Yksinäisyydestä olen kovasti valitellut, mikä on johtanut usein ahdistukseen sekä lievään masenteluun. Ulkonäkö ja ylipaino sitä vahvistaen entisestään.

Pienenä prologina sanottakoon etten oikeasti ole mitenkään erityisen komea tapaus tai normaalipainoinen. Olin teininä pahimmillaan 125kg painava tapaus, osittain sairaudenkin vuoksi joka diagnosoitiin teini-iässä noin kymmenen vuotta sitten. Sittemmin hitaan ja tasaisen painonpudotuksen myötä olen päässyt alimmillaan 74 kilon lukemaan. Olen mieheksi lyhyt, joten olen edelleen kyllä ylipainoinen. Ero entiseen on toki valtava, mutta liikunnan lisäämistä ja lisäpanostusta on tullut mietittyä jo vuosien ajan miten voisin lopulta päästä maagiseen 'normaalipainoon' ainakin mikäli katsotaan esimerkiksi painoindeksiä. Tuo on ollut pitkänajan haaveena, vuosia sitten pidin sitä jopa utopistisena ja ajattelin etten koskaan tule sellaista saavuttamaan. Hyvä kuitenkin jos jotain lähtisi pois. Ja jotainhan lähti pois. Nyt pitäisi lähteä lisääkin. Tämän alkutekstin tarkoituksena oli lähinnä painottaa, että painon kanssa on kuljettu jo pitkä tie eikä taistelu painoni kanssa ollut se ainut syy joka sai lopulta avaamaan ulko-oven ja lähtemään kävelemään raikkaaseen ulkoilmaan.

Usein olen päässäni pyöritellyt ajatusta kunnon lenkkeilyn aloittamisesta ja viikko sitten maanantaina lopulta aloitin. Voin todella sanoa ettei aloittaminen ole helppoa. Nyt vihdoin pääni sisäinen paine sai lähtemään kävelylle, jonka toisessa päässä on aidosti hikinen lopputulos eikä pelkkä hipsuttain askeltaminen puiston päästä päähän ja välillä vartin istuminen penkillä taivasta katsoen, vaikka edelleenkin nautin tähtitaivaan tuijottelusta. Lenkkeily toki pudottaa painoani ajan kanssa, mutta tarvitsin tätä todella myös henkisen painolastin pudottamiseksi. Elämään ja päivään sisältöä joka ei ole vain sen yksinäisyyden surkuttelua, tietokoneella norkoilua ja television katselua sängyltä käsin, sipsipussi sylissä ja limpparipullo kädessä. En toki väitä ettenkö sitäkin edelleen harrastaisi! Tunnin lähes päivittäinen kävelylenkki kaupungin valoissa sekä välillä himmeillä poluilla, on tunti pois ajasta, jonka vietän sängyllä tai tuolilla istuen. Vaikutus pääni sisällä on ollut vieläkin suurempi kuin tunne väsyneissä pohkeissa.

Viime viikolla kävin lenkeillä maanantaista torstaihin sekä sunnuntaina. Tällä viikolla kaupungin polkuja olen tallustanut niin eilen kuin tänään tiistainakin (kirjoittelen tätä näin myöhään illalla joten keskiviikon puolelle voi mennä julkaisu niin älkääs ihmetelkö). Yhdeksän päivän aikana seitsemän lenkkiä. Ajallisesti olen ollut kävelemässä liikkeessä 35 minuutista hieman reiluun tuntiin. Tähdennettäköön tässä kohtaa etten tosiaan ole maratoonille, en edes puolimaratoonille valmistautumassa. Olen pudottamassa painoa, nostamassa kuntoani sekä kohentamassa mielentilaani. Tulevaisuutta ajatellen voisi sanoa olevan mukavaa mikäli painoni päivittäinen heittelyväli olisi jouluun mennessä 64-67 kilon paikkeilla kun se nyt on ollut 74-77 kiloa hieman päivistä ja syömisistä riippuen. Tavoitteeni normaalipainoisuudesta asetin vuodelle 2016. Tarkoittaen nyt pysyvää muutosta ja noin 60kg painoa. Paino itsessään ei ole numerona se pakkomielle lopullisesti. Haluan jossain vaiheessa aloittaa lihakunnon tekemisen ja nostella painoja. Sen myötä jos lihaksia tulee normaaliin kroppaan, on luonnollista ettei painokaan pysy niin alhaisena jos saan lihaksia. Kuulostaa aika hurjalle. Normaalipainoinen minä ja jonkinasteiset lihakseet vieläpä kropassa. Tällä hetkellä tuo on se utopistinen juttu. Mutta sitä kohti tässä mennään. Normaalipaino ei ole enää kaukana ja seuraava kova jokaviikkoinen päätös on saada hommattua itselle kuntoiluvälineitä tai salikortti lenkkeilyn ohelle.

Harvoin olen ollut näin positiivinen mistään asiasta. Pinnallisesti ajateltuna toivon myös ''uuden minän'' kelpaavan jollekin uudelle ihanalle ihmiselle, jonka saisi kainaloon. Karu totuus on ollut ettei vanha minä ole oikein kelvannut edes kaverina kellekään. Motivaatiota siis riittää suunnasta jos toisestakin!