Joulu lähenee, minä loittonen.

Ei ole joulukalenteria eikä yhtään joulumieltä, mutta siellä se odottaa jo melkein oven takana. Joulu. Toki voihan se sieltä vielä tulla ja nousta pinnalle. Tällä hetkellä vaan tuntuu että kohta se joulu on ja sitten se on ohi ja vuosi päättyy uusi alkaa ja sitten odotellaan taas vappuja tai pääsiäisiä. Olen surullinen joulumielen puuttumisen takia. Sitä ei kuitenkaan taida pystyä mikään tuomaan minulle. Joulun ja sen jälkeisten päivien suunnitelmat on lyöty lukkoon. Sisko ei tule tänne jouluksi perheensä kanssa ja me menemme heidän luokse tapaninpäivän jälkeen, isä ei lähde mukaan joten perhe ei ole kertaakaan koolla yhdessä enää tänä vuonna. Ainoana ajankohtana kuin sillä minulle olisi suurempi merkitys.

Muuten menee ihan positiivisesti. Jokin aika sitten oli jakso kun oli normaalia yksinäisempää. Viime aikoina on tullu nähtyä kaikki kaverini samalla viikolla ja osa pariinkin otteeseen. Toki se tarkoittaa, että ennen joulua tulee taas hiljaisempaa olemaan, mutta toisaalta tässä on onneksi vähän muutakin tekemistä. Saa ostella perheelle joululahjoja, pitää käydä parit leffat katsomassa ja muutama muu pakollinen meno sattuu parille seuraavalla viikolle myös. Täytyy todeta erään ostamani joululahjan tekevän minut todella iloiseksi. Tiedän sen olevan todella täydellinen lahja. Voin vain kuvitella miten yllättynyt ja iloinen ilme tästä tulee hänelle ja ehkä olen itsekäs (?), mutta nautin tästä tunteesta. Saan todella iloa antamisesta eikä se kauheasti haittaa vaikka en itse saisikaan perheen ulkopuolelta kauheammin lahjoja. Yksi on tulossa ja se lämmittää sydämeni jo nyt. Mutta silti, edellisinä vuosina joulukuu on päässyt syvemmälle minussa.

Kiitos muuten kaikille teille ihanille stalkkereille! Ensimmäinen tuhat käyntiä sivullani tullut täyteen ja kun asiaa ajattelee niin se on tosi iso määrä kahdessa kuukaudessa saavutettavaksi. En pidä blogiani kuitenkaan mitenkään maailman kiinnostavimpana, erilaisena ja massasta poikkeavana kylläkin!