We go on & off, on & off and on & off
We go on & off, on & off and on & off
Kuinka moni tunnisti biisin jo tuosta? Linkitin vastauksen loppuun. Miten tämä sitten liittyy minuun tai tähän postaukseen? Siten, että Millan kanssa meidän elämä pitkälti mennyt tuota on/off kaavaa noudattaen. Ainakin jos asiaa kysyy tilannetta läheltä seuranneilta. Nyt olemme off asennossa ja näin se tulee pysymään jatkossakin. Kaveruus/ystävyys kuitenkin on ja pysyy, se ei mene offiin pysyvästi, vaikka sekin tilanne on kerran pari koettu. Tosin molemmilla kerroilla olen tiennyt hänen tulevan juttelemaan uudelleen kun tarpeeksi on itse hiljaa ensin. Kai tähänkin kaveruuteen ja suhdesäätöilyyn pätee sama kuin aiemmin sanottu Pinjasta, ylä- ja alamäkeä on ollut, kipinät ovat sinkoilleet. Riitoja on mennyt, tullut, niistä on selvitty. Tunnettu on viisi vuotta ja eiköhän tässä selvitä toisiamme tukien kavereina vielä toisetkin viisi vuotta. Tuo on muuten pitkäikäisin kaverisuhteeni tällä hetkellä. Tosin, kaikkien nykyisten kavereitteni kanssa olen tuntenut suurinpiirtein yhtä pitkään, joten suuria eroja näissä ei todellakaan ole.
Seurustelujen aikana kumpikaan ei ole onnistunut olemaan lopulta onnellisia. Molemmilla lienee omia ajatuksia 'ihannesuhteesta'. Itselle siihen sisältyisi paljon yhdessä olemista, välillä kun emme nähneet edes viikoittain. Kavereina emme näe senkään vertaa. Melkein kuukausi taitaa tulla nyt täyteen edelliskerrasta. Sinänsä se ei itseäni haittaa kun siihen on tottunut. Toivon löytäväni enemmän kavereita, mutta en usko muutokseen nykyisissä kaverisuhteissani. Ne kun ovat aika sementoituneet omille aloilleen. Seurusteluajoista vielä sen verran, että Millan kanssa sekin muistutti enemmän läheistä ystävyyttä kuin oikeasti pariskuntana olemista. Tästä ihmisestä kuitenkin on löytynyt jo ensisilmäyksestä lähtien jotain selittämätöntä puoleensa vetävyyttä. Kyseessä on herkkä tapaus joka voi sekunnissa nousta maasta pilviin, mutta tipahtaa yhtälailla alaskin. Jotkut pitivät meidän (5v) ikäeroa liian suurena, mutta mikään ei koskaan ole siihen kaatunut. Jos olisi, tuskinpa me emme enää kavereitakaan olisimme. Muutamat kerrat kun ikäero todella on ollut ongelmallista niin se yhteydenpito on kokonaan hävinnyt, ainakin minun tapauksessa.
En halua kertoa liian yksityisiä asioita ettei ihmisiä tunnisteta tästä, mutta herkkyydestään huolimatta Milla on kasvattanut kovan kuoren ympärilleen kokemiensa asioiden vuoksi. Olen tästä syystä hieman pettynyt häneen myös, sillä olen kuullut muilta ihmisiltä asioita, joita hän ei ole edes seurustelun aikana kertonut minulle. Toisaalta se on ymmärrettävää, toisaalta ei. Vaikeista kokemuksista puhutaan mutta meilä on ollut mielestäni tarpeeksi pitkä tie kuljettuna ettei avoimuuden pitäisi olla enää ongelma missään asiassa. Tai sitten vaan yliarvioin oman tärkeyteni :DD Voihan se niinkin olla. Aasinsiltana tästä... Kaveripiiriäni yhdistävänä tekijänä voisi nimittää masennusta. Ei meistä kukaan taida onnellinen olla ja itseäni lukuunottamatta kaikki muut taitavatkin lääkityksessä asti olla. Olen aina uskonut ettei elämää pidä elää keinotekoisesti pillereiden avulla joten en ole suostunut kokeilemaan niitä omaan alakulooni. Toki jos tilanne nyt todella huonoksi menisi niin harkitsisin uudelleen. En ole itsetuhoinen tai vastaavaa, se asia jos muuttuu niin muuttunee käsitykseni lääkkeisiinkin.
Vastaus alun arvoitukseen :)
Kiva rallattelubiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti