Hei taas!
Ajattelin tässä vaiheessa esitellä teille lähipiirini. Jos jotain kysyttävää postauksesta tai ihmisistä jää, kysy ihmeessä kommenttikentässä, niin vastailen kyllä ja kerron mielelläni lisääkin. Ensimmäiseksi aloitan kertomalla Pinjasta, joka on läheisin kaverini/ystäväni mitä tulee kasvotusten vietettyyn aikaan. Hänestä kerron lisää myös tulevassa postauksessa 'Tunteita: Onnellisuus', mutta asiaan. Olen tuntenut Pinjan suurinpiirtein noin neljä vuotta. Tutustuimme yhteisen kaverin Millan kautta. Harvinaista minulle, juttu lähtiin luistamaan tosi hyvin samantien ja ystävystyimme nopeasti. Menin itseasiassa ensitapaamisellamme saattamaan häntä Millan luota kotiinsa. Aikalailla harvinaista sosiaalista toimintaa osaltani kun kyseessä oli tosiaan ihminen kenet olin tuntenut ehkä keskustelun ja parin tunnin ajanviettämisen verran siellä bileissä.
Ikäeroa meillä on vaan muutama vuosi ja ajatusmaailma kohtaa usein, vaikkakaan mitään paita/perse tyyppisiä ei kumpikaan olla. Tosin itse toivoisin tiiviimpääkin yhteydenpitoa, koska eihän se päivittäistä suinkaan ole, mikä kävisi mulle kyllä enemmänkin kuin loistavasti. Ajan saatossa on ollut riitoja sekä draamaa paljon. Osittain, koska päädyin rakastumaan häneen. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään vakavampaa. Yön heikkoina hetkinä pientä pervoilua oli kerran, eipä sen enempää. En sanoisi kumpaakaan meistä järin helpoksi tapaukseksi joten ei ole kauhea yllätys ettei kaveruutemme ole kivan tasaista tallustelua päivästä toiseen. Joskus tuntuu hänen hermostuvan tyhjästä ja heittelevän teräviä kommentteja kovin helposti enkä aina mielestäni ansaitse suuttumista. Toisinaan taas varmasti ansaitsen... Toisaalta, kun minä suutun, hän ei pidä sitä koskaan oikeutettuna :D
Tällä hetkellä on viiltävä ikävä Pinjaa. Emme ole nähneet melkein kolmeen viikkoon eikä edes kauheasti juteltu missään. Tätä ennen tapailimme kyllä kahdesti, välillä kolmestikin viikossa niin sikäli ei ole yllättävää jos taukoa välillä tulee. Varsinkin kun muistaa yksinäisyys postauksessani mainitseman tilanteen. Kaikilla muilla on tosiaan se muu elämä. Hänelläkin on kumppani, koulu, perhe sekä muita kavereita. Hänellä on myös ongelmia asian jos toisenkin kanssa. Osassa olen pystynyt häntä auttamaan ja ehkä siksikin hän välillä välttelee minua jos nolottaa kun ois edelleen avun tarpeessa tai sitten ei pysty antamaan mitään takaisin. Tai jos ne ongelmat vaan painaa mieltä liikaa eikä halua olla järin sosiaalinen. Eiköhän me ensi viikolla kuitenkin taas vietetä aikaa yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti